22. marraskuuta 2015

SYDÄMELLISTÄ JOULUNODOTUSTA



Tonttusatu,
joululatu alkaa jostakin.
Tonttusuku, tuhatluku yllään joulun punapuku,
hiihtää suksin suihkavin.
Tonttusalon joka talon,
ikkunassa jouluvalon,
nähdä voivat tontut oivat,
oven taakse lahjat toivat.
Tonttusatu joululatu alkaa jostakin.
Tonttusuku tuhatluku yllään joulun punapuku,
hiihtää joulun riemuihin!


Jouluun on enää reilu kuukausi aikaa. Sehän menee nopeammin, kuin ehtii huomatakaan. Joulua ennen juhlistamme vielä meidän pientä synttärisankaria. Touhua ja tohinaa siis riittää.

Aiemmin tällä viikolla laitoin kotiin jo hieman joulukoristeita. Ajattelin, jos saisin sitä kautta itselleni joulumieltä. Jostain syystä en ole tänä vuonna aloittanut perinteistä joulutouhkotustani lokakuussa. Meillä on kuunneltu joululauluja, askarreltu joulukortteja ja -koristeita, juotu glögiä, luettu jouluaiheisia kirjoja, kirjoitettu joulupukille sekä leikitty ja juteltu joulusta. Ensimmäiset lumihiutaleetkin löysivät eilen meidän pihamaalle. Oma mieli ei siitä huolimatta ole virittäytynyt joulun tunnelmaan. Pääasia, että lasten on, ja onhan se! Sitä intoa on kiva seurata vierestä. Omien lasten myötä joulukin on saanut entistä suuremman merkityksen. Lapset tekevät joulun.


Lasten viime vuoden tonttulakit mahtuivat just ja just päähän. Olen tehnyt taitteelta leikatut velouriset tupsuversiot. Resorireunan sauma oli pakko ommella uudestaan, sillä se oli reikiintynyt. Joidenkin velourien kanssa tuota ongelmaa on. Nyt ompelin sauman microneulalla ja toivon, että se on se vastaus kaikkiin näihin ongelmallisempiin reikiintyviin kankaisiin. Pitää nyt joka tapauksessa ommella lapsille uudet lakit, niin ei pienten tonttusten päätä kiristä.

Paitojen kaavana "Totem Owl" (Ottobre 1/2014). Pidensin tällä kertaa helmaa parilla sentillä. Kuosina Majapuun ruosteenpunertava Suurella sydämellä luomujoustocollege. Jossain kohtaa kotiutin paljon sydänkankaita, mutta nyt tuntuu, että meidän poikaset ovat niistä kasvaneet ohitse. En kuitenkaan malttanut näistäkään sydämistä luopua. Vaikka meillä ei varsinaisesti harrasteta kausivaatteita sisäpukeutumisessa, niin kangas alkoi enemmän ja enemmän näyttämään jouluiselta ja niinpä siitä tuli harmaaseen yhdistettynä lapsille joulupaidat. Tulihan näistä herttaiset. Kirjaimellisesti.


(Fontit elävät omaa elämäänsä. Pahoittelut, jos 1. ja 2. kappale ovat vaikeasti luettavissa. Yritän korjata asiaa.)



18. marraskuuta 2015

JOULUPALLOT


Vaihtelua joulukoristeisiin. Näissä avattavissa joulupalloissa vaihtelua riittää, sillä vain mielikuvitus on rajana, minkälaisia näistä tekee. Sisään voi laittaa: erilaisia nauhoja, paljetteja, käpyjä, eläinfiguureja, höyheniä, helmiä, tekstitarroja, joulunameja tai vaikkapa pipareita. You name it! Saa nopeasti hauskoja ja yksilöllisiä koristeita, vaikka lahjaksikin.


Ostin joskus kirpparilta pussukan kaurisfiguureja. Spraymaalasin ne viime joulun alla valkoisiksi ja käytin jouluasetelmassa. Nyt pari kaurista pääsi koristamaan joulupalloja höyhenten kera. Harmi, että hienoin sarvipää ei mahtunut pallon sisään.


15. marraskuuta 2015

JOULULAHJOJA, OSA I


Tulevan joulun lahjaompelut ovat alkaneet. Ihan hyvissä ajoissa olen liikenteessä. Pidetään tämä tahti yllä! Aloitin meidän isomman poikasen joululahjasta. Hänen vaatekaappinsa huuteli uusia housuja. Kiva kuitenkin antaa kokonaisuuksia, joten tein kaksi housu/paitasettiä.

 Koko 104

Paitojen kaavana "Autumn forest" (Ottobre 4/2014). Eteen tikattu suoralla ompeleella Viljamin Panda ja M-kirjain. Kirjainpaidan kankaana Noshin ihana Flame, värinä vanilja ja aqua.


Housujen kaava on piirretty kaksia housuja mukaillen; "Straight stripe" (Ottobre 4/2014) ja kaupan ostohousut. Malli on hoikalle lapselle sopiva. Näiden istuvuutta ei tietenkään ole voitu vielä testata, mutta näin äkkiseltään sanoisin, että tuli tosi hyvän malliset. Taskutkin löytyvät. Materiaalina musta harjattu joustocollege ja harmaameleerattu velour. Varmuuden vuoksi päällitikkasin velourhousujen haarasauman, jotta kangas ei lähtisi niin helposti reikiintymään venytyksessä.


Meillä osataan arvostaa, ainakin vielä, pehmeitäkin paketteja. Toivottavasti nämä miellyttävät. Eiköhän. Äiti ainakin tykkää!

10. marraskuuta 2015

RAI-, RAI-, RAI-TAA


Jälleen on todettu valokuvaamisen haasteellisuus. Asiaa ei yhtään helpota nämä pimentyneet päivät, eikä se että ottaa itse kuvia itsestään. Lisämausteeksi pari lasta pyörimään jalkoihin ja digikamera. Mitä vielä! Herääkin kysymys, miten ihmeessä te teette sen?

Tarvitsen tietenkin jalustan ja pitäisi kuvata ulkona. Voisi ajatella, että miehestäkin olisi jotain hyötyä kameran takana, mutta hän on päivät töissä. Täytyy sanoa, että ei miehen otoksia aina se päivänvalokaan pelastaisi. (Tästä kommentista saattaa tulla jotain nurinaa takaisin, mutta jätetään tämä nyt tähän, niin huomataan, milloin herra käy vaimonsa blogia seuraavaksi lukemassa ;) )


Ompelin raglanhihaisen paidan. Kaavana "Monday basic" (Ottobre 5/2013). Tämähän on kiva kaava! Aluksi vierastin ajatusta olkamuotolaskoksista, mutta eivät ne ainakaan tästä Jättiksen ohuesta puuvillaneuloksesta mitenkään silmille hyppää. Tästä tuli juuri sellainen, kuin olin ajatellutkin; rento arkivaate farkkujen kaveriksi. Etu- ja takakappaleelle lisäsin hieman väljyyttä ja hihoja kavensin.

Huomasin, että viime aikoina olen ostanut itselleni vallan raidallisia kankaita. Sitä samaa siis tarjolla tässä toisessakin paidassa, jonka tein jo kesällä, mutta on jäänyt esittelemättä. 


Kaavana "Lämmittelypaita", Suuri Käsityö (1/2015) muokkauksin. En osaa sanoa, onko tämä ihan paras kaava kuitenkaan itselleni. Voisi joku kerta tehdä toisen kokeiluversion vähän jämäkämmästä elastaanitrikoosta. Tämä on Jättiksen ohuen ohutta trikoota. Mikä muuten tuntui haasteelliselta materiaalilta ompelukoneelleni. Kokeilin erinäisiä neuloja käänteitä varten, mutta loppuen lopuksi toimivin ratkaisu oli ommella vessapaperin lävitse. Ilman sitä sain aikaiseksi ainoastaan hyppytikkejä

Peruspaita, mutta pieni juju löytyy niskasta. Ompelin niskaan pienen pitsiaplikaation, joita saa ostaa mm. Majapuulta.

 

8. marraskuuta 2015

PÖLLÖJÄ JA SUDENKORENTOJA


Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse heijastimia. Ilmeisen suosittu sudenkorentoidea tuli vastaan netissä ja omia tarvikevarastoja kolutessani löytyi tarvikkeet tämänlaiseen toteutukseen. Tykkään. Seuraavalla askarteluliikereissulla täytyy nappasta mukaan korupiikkejä, niin saa vielä siistimpiä ja kestävämpiä versioita. Tämä on kiva pieni lahjaidea vaikkapa kerhon/päiväkodin hoitajille. Plussaa nopeasta toteutuksesta.


Olen ehtinyt vähän ommellakin. Poikasella on ensi viikolla kerhokuvaus, joten sitä ajatellen tein uuden paidan ihanasta Aarrekidin Pöllö -kuosista. Tämä on puuvillatrikoota. Monesti puuvillatrikoon ompelun yhteydessä puhutaan kankaan reikiintymisestä. Olen kuullut suosituksia microtex-neulasta. Niinpä kokeilin nyt niitä ja toivotaan, että ei tule reikiä useammankaan pesu- ja käyttökerran jälkeen. Mikään ei harmita niin paljoa, kuin pilalle mennyt kiva ompelus!

Koot 92 ja 104

Mietiskelin lapsille jotain kivaa vaatekokonaisuutta sisaruskuvaan, mutta meidän kerhossa ei ollutkaan sisaruskuvamahdollisuutta, joten teinkin sitten samistelupaidat. Minusta on söpöä, kun omat poikaset liikkuvat yhteensopivissa tai samanlaisissa vaatteissa. Vaikka toisinaan kahden samanlaisen vaatteen ompelu vähän puulta maistuukin.

Kaavoina "Autumn Forest" (Ottobre 4/2014) ja  "On the road" (Ottobre 1/2013).


Lopuksi vielä tällainen kiva idea esim. Isänpäivä -korttiin. Lapset saivat osallistua maalaamalla paidat.


2. marraskuuta 2015

IHAHAA IHAHAA, HEPO HIRNAHTAA



Kissoilla on kummallisia mieltymyksiä. Meidän kissoille on maistunut mm. paperi, villa ja muovi. Niinhän siinä sitten kävi, että yksi villasukkakin tuli syödyksi, eikä siitä enää sukaksi ollut. Yksinäisestä sukasta sen sijaan sai lapsille hauskan keppihevosen.


Virkkasin hepalle korvat ja silmät, ja ompelin riimun valmiista sydännauhasta. Bauhausista löytyi sopivan näköisiä kepukoita. Keppiin tehtiin reikä, jonka läpi pujotin narua muutaman kerran ja sidoin hepan pään siihen tiukasti kiinni. Ei lähde heti irti kovassakaan kiitolaukassa.

Kopoti kop, kopoti kop, kopoti kop...