25. tammikuuta 2016

RYPPYÄ JA RUTTUA


Ostin taannoin Jättiksestä tällaista paksuudeltaan joustocollegen tyyppistä, kumpaankin suuntaan joustavaa kangasta, missä on aavistus kiiltoa pinnassa. Sen oli tarkoitus päätyä lahja-asusteisiin, mutta sellaisille lahjoille ei ole nyt ollut tarvetta. Kangas on poltellut kaapissa, joten otinpa sen työnalle ja tein itselleni tunikamekon.

Harmaan vaalea sävy alkoi tuntua liian tylsältä ja kalpealta, joten jotain pientä niksiä siihen oli saatava ilmettä tuomaan: venepääntie ja rypytystä helmaan. Rypytys on tehty ompelemalla Framilonia sivusaumoihin. Toteutus ei aivan vastannut visiota, kun kangas jäikin turhan paljon lörpöttämään keskelle. Asian saisi korjattua luultavasti sillä, että kaventaisi helmaosaa. En kuitenkaan halua tästä sen tyyppistä ihoa nuolevaa tunikaa, joten helma saa lörpöttää ja elää omaa elämäänsä.


Venepääntie olisi voinut olla isompikin, mutta mennään nyt tällä. Ensi kerralla sitten toisenlainen. Tämä tuntuu ihanan pehmoiselta päällä. Toivottavasti selviää jatkossakin pesuista ilman nyppyyntymistä.



20. tammikuuta 2016

JOUSTOCOLLEGEHAME JA -MEKKO



Ompelin itselleni perustunikan ilman mitään kikkailuja. Materiaalina ohut joustocollege. Kaavana käytin "Monday basicia" (Ottobre 5/2013). Helmaa vain jatkoin pidemmäksi ja ompelin reunaan kaksinkertaisen kaitaleen. Pääntietä avarsin. 

Paksusta nukatusta joustocollegesta tein tulppaanihameen. Hyödynsin helmakappaleen vanhasta ompelemastani mekosta, jota en ole koskaan pitänyt. Vanhasta jäi jäljelle ainoastaan muotolaskokset. Vyötäröllä on resoria. Rento ja lämmittävä hame arkikäyttöön. Huonona puolena voisi mainita sen, että musta joustocollege kerää kiitettävästi karvoja itseensä. Tarraharjalle on käyttöä.

Malliltaan tulppaanihame sopii hyvin tällaiselle muodottomalle H-vartalolle.







15. tammikuuta 2016

♥ ILS ♥

  Kangas: Ikasyr by Jenni Mäensivu

"Oh my" oli ensireaktioni (hieman järkyttyneenä), kun avasin ompeluryhmää varten suunnitellun yllärikangaspaketin.  Seuraava ajatus: "Siinä on värejä! Ei tämä olekaan mustavalkoinen!". Viivästyneen toimituksen vuoksi ehdin muutaman kuukauden pyöritellä mielessäni, minkälainen kangas sieltä olisi tulossa: "Ei kai se mitään kovin rohkeaa ja erikoista voi olla, kun uskalletaan myydä sikana säkissä suurelle naisporukalle (n. 450).". Ei se kuitenkaan ihan hillityimmästäkään päästä ollut; lilaa, rukseja, keltaiseen taittuvaa vaaleaa, mustaa, kontrasteja, persikkaa, harmaata ja jotain erilaista, mitä on totuttu näkemään. Kaikki tämä sekoitettuna 110cm korkeaan täysleveään kangaspalaan.

Samantien alkoi päässä kova raksutus, mitä kankaasta voisi tehdä. Siitä kun on niin moneksi. Mitä enemmän kangasta katselin, sitä enemmän tykkäsin siitä. Väreissä oli hieman sulattelemista tällaiselle mustavalkoiselle ihmiselle, vaikka lila kuuluikin lapsena lempiväreihini ja värianalyysin mukaan se on yksi minulle parhaiten sopivimmista väreistä. Halusin kuitenkin tehdä itselleni.

Ajatus pitkästä mekosta pitsikauluksella syntyi heti. Rukseista olin ihan ensin tekemässä toppia, mutta sitten sain ajatuksen kesämekosta lilalla helmalla. Lähdin työstämään mekkoajatusta ja tässä tulos:

 koko 104

Pilallehan se meni monella tavalla ja alunperinkin tuntui siltä, että mekolla oli oma riskinsä jäädä pelkäksi kaapintäytteeksi.

Onni onnettomuudessa. Tulikin tehtyä jotain paljon kivempaa lapsille. Minun piti jo viime kesänä kokeilla tätä kyseistä shortsikaavaa, "Grasshopper" (Ottobre 3/2014). Ruksit sopivat näihin vallan mainiosti, tai kuten esikoinen sanoisi: "risteykset ja rasteukset".

 koko 92

Pienemmän poikasen kokonaisuudessa on ruttupipo, kaavana "Baggy look" (Ottobre 4/2012). Siihen on vangittuna se kaikki, mikä tässä kankaassa on mielestäni hienointa; värien yhdistelmä, selkeät yksinkertaiset kuviot yksivärisen rinnalla sekä maalipensselimäiset sipaisut. Polvipaikkaisiin baggyhousuihin otin mallia erään ompeluryhmäläisen piirtämästä kaavasta. Luonnonvaalea resori häivyttää sopivasti raitamaisten yksityiskohtien keltaisuutta. Ensimmäiset lilat vaatekappaleet meidän lasten kaapissa. Yritän tottua ;) Harmaat osiot pääsivät t-paitaan Noshin vaniljaisen Flamen kanssa, kaavana "On the road" (Ottobre 1/2013).

   
Sain minäkin sentään jotain eli ensimmäisen päähänpistoni:




Pieni palanen alkuperäisestä kankaasta, mutta joskus (yleensä!) vähemmän on enemmän. Tällä kertaa ajatus ja toteutus kohtasivat hyvin. Yläosa leikattu vanhan ostotopin mukaisesti ja helma saksittu mututuntumalla mustasta viskoositrikoosta. Yläosa on vuoritettu ja helmaan ompelin viskoositrikoon läpikuultavuuden vuoksi alushameen samasta kankaasta. Ylä-ja alaosan saumassa tukena Framilonia. Mustaksi värjätty pitsikaulus Majapuulta. Aika ihana. Tulisipa jo kesä!


Ompeluhaasteen päätarkoituksena oli tuottaa itselleen iloa. Tavoite saavutettu! Oli kiva olla mukana tässä ompeluporukan yhteisessä jutussa, mikä oli täynnä jännitystä, odotusta, tuskailua, onnistumista, innostusta, pettymystä, oppimista, inspiraatiota ja sitä iloa. Kaikki tämä hienossa porukassa yhdessä jakaen. Kiitos.